Petri Pohjola

Petri Pohjola

Standardit

Mikä on standardi?

Standardisointi on yhteisten toimintatapojen laatimista. Sen tarkoitus on helpottaa viranomaisten, elinkeinoelämän ja kuluttajien elämää. Standardisoinnin ansioista tuotteet, palvelut ja menetelmät sopivat siihen käyttöön ja niihin olosuhteisiin, joihin ne on tarkoitettu. Se varmistaa, että tuotteet ja järjestelmät sopivat toisiinsa ja toimivat yhdessä. Standardisoinnilla lisätään tuotteiden yhteensopivuutta ja turvallisuutta, suojellaan kuluttajaa ja ympäristöä sekä helpotetaan kotimaista ja kansainväistä kauppaa.
Standardien mukaan valmistettu tuote hyväksytään kansainvälisille markkinoille. Niiden avulla siis poistetaan kaupan esteitä. Standardi on yhteinen ratkaisu yleiseen ongelmaan

Miten standardeja luetaan?

Standardin tunnuksen alussa oleva kirjainyhdistelmä (kuten SFS, EN tai ISO) kertoo organisaation, jossa standardin teksti on laadittu. Jos kirjainyhdistelmiä on useampi, on standardi voimassa kaikissa ko. organisaatioon kuuluvissa jäsenmaissa. Kullakin maalla on oma tunnuksensa. Standardien SFS-EN ISO 1234 ja DIN-EN ISO 1234 taustalla on siis sama, identtinen ISO-standardi, joka on vahvistettu Euroopassa ja siten kaikissa CENin jäsenmaissa. Tämä numeroiden yhteneväisyys koskee vain eurooppalaisten ja kansainvälisten standardien vahvistamista eri maissa: samalla numerolla voi olla eri maissa eri kansallisia standardeja. Standardeja hankkiessa kannattaa huomioda siis myös otsikko.

Standardien tehtävä pintakäsittelyssä

Korroosionestomaalausstandardeilla pyritään varmistamaan parempi ja tasaisempi maalauksen laatu. Hyvät standardit tukevat asiantuntemusta, mutta eivät koskaan korvaa sitä. Maalaustyön suunnitteluun ja työhön liittyvät standardit ovat syntyneet tuloksena pitkäaikaisesta järjestelmällisestä työstä. Standardien avulla maalien käyttäjät ympäri maailmaa tietävät täsmällisesti minkälaisesta ympäristöstä, rakenteesta, alustasta, maalista tai maalaustyöstä on kysymys.

Suomessa ovat käytössä seuraavat korroosionestomaalaukseen liittyvät SFS-standardit:

SFS-EN ISO 12944: 1-8

Osa 1: Yleistä

Osa 2: Ympäristöolosuhteiden luokittelu

Osa 3: Rakenteen suunnitteluun liittyviä näkökohtia

Osa 4: Pintatyypit ja pinnan esikäsittely

Osa 5: Suojamaaliyhdistelmät

Osa 6: Laboratoriomenetelmät toimivuuden testaamiseksi

Osa 7: Maalaustyön toteutus ja valvonta

Osa 8: Erittelyjen laatiminen uudisrakenteille ja huoltomaalaukseen

SFS 8145

Korroosionestomaalaus. Suihkupuhdistettujen ja konepajapohjamaalilla käsiteltyjen teräspintojen mekaaniset esikäsittelymenetelmät ja -laatuasteet.

SFS-ISO 8501:1-4

Teräspintojen käsittely ennen pinnoitusta maalilla tai vastaavilla tuotteilla. Pinnan puhtauden arviointi silmämääräisesti.

Osa 1: Teräspintojen ruostumisasteet ja esikäsittelyasteet. Maalaamattomat teräspinnat ja aiemmista maaleista kauttaaltaan puhdistetut teräspinnat.

Osa 2: Ennestään pinnoitetun teräksen esikäsittelyasteet sen jälkeen, kun aikaisemmat pinnoitteet on poistettu paikoittain.

Osa 3: Hitsien, leikkaussärmien ja muiden pintavirheellisten alueiden esikäsittelyasteet

Osa 4: Pinnan kunnon lähtötaso, esikäsittelyasteet ja pikaruostumisasteet korkeavesipainesuihkutuksen yhteydessä.

SFS-ISO 8502

Teräspintojen esikäsittely ennen pinnoitusta maalilla tai vastaavilla tuotteilla. Testit pinnan puhtauden arvioimiseksi.

Osa 2: Kloridin laboratoriomääritys puhdistetuilta pinnoilta.

Osa 3: Pölyn arviointi maalausta varten esikäsitellyiltä teräspinnoilta (teippimenetelmällä).

Osa 4: Ohjeita kondensaation syntymisen todennäköisyyden arvioimiseksi ennen maalin levitystä.

Osa 5: Kloridin määritys maalausta varten esikäsitellyiltä teräspinnoilta ionidetektorimenetelmä.

Osa 6: Liukoisten epäpuhtauksien uutto analysointia varten. Bresle-menetelmä.

Osa 8: Kenttämenetelmä kosteuden määrittämiseksi refraktometrisesti.

Osa 9: Kenttämenetelmä vesiliukoisten suolojen määrittämiseksi konduktiometrisesti.

Osa 11: Kenttämenetelmä vesiliukoisen sulfaatin määrittämiseen sameusmittauksella.

Osa 12: Kenttämenetelmä vesiliukoisten

SFS-ISO 8503

Teräspintojen esikäsittely ennen pinnoitusta maalilla tai vastaavilla tuotteilla. Teräspinnan määrittely

Osa 1: Laatuvaatimukset ja määritelmät ISO-pintaprofiilivertailukappaleille suihkupuhdistetun pinnan arviointia varten.

Osa 2: Pintaprofiilin arviointimenetelmä suihkupuhdistetulle teräkselle. Vertailukappalemenetelmä.

Osa 3: ISO-vertailukappaleen kalibrointimenetelmä ja pintaprofiilin määritys. Mikroskooppimenetelmä.

Osa 4: ISO-vertailukappaleen kalibrointimenetelmä ja pintaprofiilin määritys. Mittauskärkimenetelmä.

SFS-EN ISO 8504

Teräspintojen esikäsittely ennen maalien ja vastaavien tuotteiden levitystä. Esikäsittelymenetelmät.

Osa 1: Yleiset periaatteet.

Osa 2: Raesuihkupuhdistus.

Osa 3: Puhdistus käsityökaluilla ja koneellisesti.

SFS-EN ISO 4628

Maalit ja lakat. Pinnoitteiden huononemisen arviointi. Yleisten virhetyyppien esiintymisen voimakkuuden, määrän ja koon merkintä.

Osa 1: Yleistä ja merkintäjärjestelmä.

Osa 2: Rakkuloitumisasteen arviointi.

Osa 3: Ruostumisasteen arviointi.

Osa 4: Halkeilemisasteen arviointi.

Osa 5: Hilseilyasteen arviointi.

Osa 6: Liituamisasteen arviointi teippimenetelmällä.

Osa 7: Liituamisasteen arviointi samettimenetelmällä.

Osa 8: Viiltoa ympäröivän irtoamisen ja korroosion arviointi.

Osa 10: Lankamaisen (filiform) korroosion arviointi.

SFS-ISO 4628-6

Maalit ja lakat. Pinnoitteiden huononemisen arviointi. Yleisten virhetyyppien esiintymisen voimakkuuden, määrän ja koon merkintä (luokittelu).

Osa 6: Liituamisasteen arviointi teippimenetelmällä.

SFS 5873

Metallirakenteiden korroosionestosuojamaaliyhdistelmillä. Käyttösuositus prosessi- ja metalliteollisuudelle.

SFS-EN 10238

Automaattisesti suihkupuhdistetut ja konepajapohjamaalatut rakenneterästuotteet.

PSK 2701

Metallirakenteiden korroosionesto suojamaaliyhdistelmillä. Hankinta-asiakirjat.

PSK 2702

Kuumasinkittyjen teräsrakenteiden hankinta ja maalaus. Käyttösuositus prosessiteollisuudelle.

Maalien ja maalikalvojen testaukseen liittyvät standardit:

SFS-EN ISO 2064

Metalliset ja muut epäorgaaniset pinnoitteet. Paksuuden mittauksen käsitteet ja määritelmät.

SFS-EN ISO 2813

Maalit ja lakat. Peilikiillon määritys ei-metallisille maalikalvoille kulmilla 20°, 60° ja 85°.

SFS-EN ISO 1518

Maalit ja lakat. Naarmutuskoe.

SFS 3641 (ISO 1521)

Maalit ja lakat. Vedenkestävyyden määritys.

SFS-EN ISO 1522

Maalit ja lakat. Heilurikovuuden määritys.

SFS 3645 (ISO 2810)

Maalit ja lakat. Säänkestävyyden testaaminen ulkokenttäkokeilla.

SFS-ISO 9227

Korroosiokokeet keinotekoisissa kaasuympäristöissä. Suolasumukokeet.

SFS-EN ISO 1520

Maalit ja lakat. Venyvyyskoe.

SFS-EN ISO 2808

Maalit ja lakat. Kalvon paksuuden määrittäminen.

SFS-EN ISO 19840

Maalit ja lakat. Teräsrakenteiden korroosionesto suojamaaliyhdistelmillä. Pinnoitteiden kuivakalvonpaksuuden mittaus ja hyväksymisperiaatteet karheilla pinnoilla.

SFS-EN ISO 2812

Paints and varnishes. Determination of resistance to liquids.

Part 1: Immersion in liquids other than water

Part 2: Water immersion method

SFS-EN ISO 3231

Paints and varnishes. Determination of resistance to

humid atmospheres containing sulfur dioxide (ISO 3231:1993)

SFS-EN ISO 6270-1

Paints and varnishes. Determination of resistance to humidity.

Part 1: Continuous condensation.

SFS-EN ISO 4624

Maalit ja lakat. Tarttuvuuden arviointi vetokokeella.

SFS-EN ISO 16276:1-2

Teräsrakenteiden korroosionesto suojamaaliyhdistelmillä. Pinnoitteen tartunnan ja koheesion (murtumislujuuden) arviointi ja hyväksymiskriteerit.

Osa 1: Irtivetokoe.

Osa 2: Hilaristikkokoe ja X-viiltokoe.

Lähdekirjallisuus

Metallipintojen teollinen maalaus 2009 / TIKKURILA OY INDUSTRIALCOATINGS

https://www.sfs.fi/julkaisut_ja_palvelut/standardi_tutuksi

Jaa tämä artikkeli

Share on facebook
Share on google
Share on twitter
Share on linkedin
Share on pinterest
Share on print
Share on email